Mllogo                                                                               7.3.2018

 

Arkeologisen inventoinnin suoritus ja sen riskit

 

Inventoinnin tarkoitus on selvittää, etsiä ja paikantaa kaava-alueella olevat kiinteät muinaisjäännökset ja muut suojeltavaksi katsottavat kulttuurihistorialliset jäännökset jotta ne saadaan suojelun piiriin niin, että ne eivät tutkimatta tuhoutuisi ja jotta ne voidaan ottaa ennakolta huomioon maankäyttöä suunniteltaessa. Maankäyttö- ja rakennuslain sekä Muinaismuistolain perusteella tehtävän arkeologisen selvityksen on oltava riittävä, tarkoituksenmukainen ja Museoviraston laatuvaatimukset täyttävä ja siten museo- ja muiden viranomaisten hyväksyttävissä.

 

Museoviraston arkeologisten kenttätöiden laatuvaatimusten mukaan kaava- ja muiden maankäyttöalueiden arkeologiseen inventointiin kuuluu seuraavat tehtävät:

 

-       Valmistelutyö:

o   Kirjallisiin ja arkistolähteisiin perehtyminen: pitäjänhistoriat, kyläkirjat.

o   Vanhan karttamateriaalin kerääminen ja analysointi

§  Kaikki aluetta kuvaavat isojakokartat ja maakirjakartat kuvataan kansallisarkistossa – osa karttamateriaalista voi olla noudettavissa netistä.

§  Isojakokartoilta paikannetaan tarkasti nykykartoille talot, tonttimaat, torpat, myllyt, merkittävä tiestö ja muita merkintöjä jotka voivat olla muinaisjäännöksiä. Käytännössä isojakokartat asemoidaan nykyiseen koordinaatistoon.

§  Käydään läpi muu vanha karttamateriaali, kuten pitäjänkartat ja senaatinkartat.

o   Käydään tarkoin läpi laserkeilausaineisto ja paikannetaan siitä arkeologisesti mielenkiintoisia maastonkohtia ja maarakenteita.

o   Kerätään tiedot tunnetuista muinaisjäännöksistä ja muista kulttuuriperintökohteista.

o   Laaditaan maastotyössä tarvittava kartta- ym. materiaali.

o   Selvitetään alueen vesistö-, luonnon-, ja asutushistorian pääpiirteet.

-       Maastotyö:

o   Tarkastetaan ennestään tunnetut kohteet, päivitetään niiden suojelustatus ja arvioidaan niille maastohavaintoihin perustuva suojelualuerajaus.

o   Tarkastetaan vanhoilta kartoilta paikannetut mahdolliset muinaisjäännökset.

o   Tarkastetaan laserkeilausaineistosta paikannetut ilmiöt.

o   Suoritetaan arkeologinen maastoinventointi, jossa etsitään alueelta kaikenaikaisia ja –tyyppisiä muinaisjäännöksiä, joita ei voi ennalta paikantaa muin menetelmin. Monet alueelle mahdolliset muinaisjäännökset ovat sellaisia, kuten esihistorialliset asuinpaikat ja kalmistot, röykkiöt ym. Maastotyön on oltava riittävän kattava.

-       Raportointi:

o   Tehdään laatuvaatimukset täyttävä raportti jossa on alueen kuvaus, alueen vesistöhistoria, tutkimushistoria, asutushistoria ym. Selvitys ja kuvaus työn suorituksesta.

o   Kohdekuvaukset: karttaotteet ja rajaukset, valokuvat. Historiallisen ajan tonttimaiden, talon- ja torpanpaikkojen maankäytön historia, minkä perusteella niiden suojelustatus arvioidaan. Tämä vaatii myös muiden vanhojen karttojen, kuten vanhojen peruskarttojen, käyttöä eikä vain isojakokarttojen.

o   Tieteellisen normin mukainen lähdeluettelo mm. käytetystä vanhasta karttamateriaalista.

o   Faktojen tarkastus, raportin oikoluku ja taitto.

o   Paikkatietoaineiston laatiminen.

Vanhojen karttojen käyttö on ohjeistettu tehtäväksi mm. Museoviraston ns. HIKI-oppaassa, jota laatuvaatimuksissa edellytetään noudatettavaksi. 1700-luvun isojakokarttojen lisäksi on tarkastettava myös myöhempiä karttoja. Nuorempien vanhojen karttojen (kuten 1900-luvun peruskartat) avulla voidaan selittää ja arvottaa maastossa havaittuja rakenteita ja siten voidaan mm. välttyä turhilta rauhoituksilta ja vääriltä tulkinnoilta.

 

Maankäyttö- ja rakennuslaki. Muinaismuistolaki

 

Jotta arkeologinen inventointi täyttäisi kaavoittajan tarpeet, tulee sen pystyä vastaamaan kysymyksiin, missä kiinteät muinaisjäännökset sijaitsevat, ja onko ympäristössä muita huomioitavia kulttuuriympäristöarvoja. Tämä ei rajoitu vain uusiin rakennusalueisiin ja –paikkoihin, sillä kaavan perusteella on pystyttävä ratkaisemaan niin rakennus-, toimenpide- kuin poikkeuslupiin liittyvää harkintaa koko kaava-alueella.

 

Kun inventointi tehdään kaavoitus- tai yva-hankkeen yhteydessä huolimattomasti tai liian suppeasti ja riittämättömästi, siitä aiheutuu riskejä, jotka voidaan jakaa kahteen kokonaisuuteen:

1) oikeudellisiin riskeihin ja

2) kustannuksiin liittyviin riskeihin.

Näiden riskien ei tarvitse realisoitua välittömästi kaavan tai yva-hankkeen yhteydessä. Tästä syystä niiden huomiointi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ei yleensä onnistu ilman ammattitaitoista, riittävän kattavaa maastoinventointia sekä huolellista valmistelutyötä.

 

Oikeudelliset riskit.

 

Kun otetaan huomioon Hallinto Oikeuksissa käsitellyt yksittäistapaukset saa sellaisen käsityksen, ettei ainoastaan tunnettujen kohteiden tarkastaminen tai arkistoselvitys riitä, vaan on oletettavaa, että arkeologisen tiedon lisääntymisen myötä uusia kohteita on löydettävissä ja että niitä tulee muinaisjäännösinventoinneissa etsiä. Selvitysten laajuuden osalta voidaan todeta, että inventoinnin laajuuden tulee yleisellä tasolla vastata kaavoitushankkeen laajuutta, ja että liian korkeiksi koettuihin inventointikustannuksiin vetoaminen ei menesty HaO:issa. Ennakkoratkaisuarvoa omaavaa KHO:n oikeuskäytäntöä asiasta ei kuitenkaan ole, koska kunnat eivät ole valittaneet HaO:ien ratkaisuista.

 

Kiinteiden muinaisjäännösten huomioon ottaminen sisältyy myös kaavojen sisältövaatimuksiin, MRL 28, 39, 54 §. Lisäksi MRL 197§ mukaan kaavaa laadittaessa, hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on noudatettava muinaismuistolain 13 § selvilläolo- ja neuvotteluvelvollisuutta. Sama koskee myös MRL:n mukaista lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä.

 

Lisäksi tässä yhteydessä on syytä mainita MML:n 14 § velvoitteesta keskeyttää kiinteään muinaisjäännökseen kajoaminen, mikäli sellainen tavataan vasta kaavoitushankkeen edettyä käytännön toteutukseen. Tällöin useat sopimusoikeudelliset riskit saattavat toteutua hankkeiden viivästyessä. Tähän liittyy myös trendi, joka ilmenee pyrkimyksenä välttää kiinteisiin muinaisjäännöksiin liitettyjä riskejä. Esimerkkinä tästä mainittakoon tilanteet, jossa kiinteistökaupoista ei ole päästy sopimukseen ennen kuin myyjä on ottanut kiinteään muinaisjäännökseen liittyvä kustannukset vastattavakseen.

 

Kustannuksiin liittyvät riskit

 

Muinaisjäännösinventoinnit ovat laajoihinkin hankkeisiin kytkettyinä ja intensiivisesti toteutettuina halpoja verrattuna tilanteisiin, joissa kiinteään muinaisjäännökseen kajotaan luvan kanssa. Tulisikin muistaa, että arkeologisiin tutkimuksiin liittyvät kustannukset ovat vain murto-osa niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat välillisesti ja välittömästi hankkeiden viivästymisestä. MML:n 12 § perusteella valtiolle syntyvä korvausvastuu on äärimmäisen tarkkaan rajattu, menettelysäännöt poikkeavat kaikesta muusta ympäristölainsäädännöstä ja aikarajat ovat poikkeuksellisen tiukat.

 

Korvausasia tulee ratkaistavaksi vasta sen jälkeen, kun MML:n 11§ mukainen kajoamislupa on hylätty ja asia ratkaistu lopullisesti alistusmenettelyn jälkeen. Nämä toimenpiteet ovat niin poikkeuksellisia, että näiden asioiden käsittelyyn ei ole olemassa vakiintuneita käytäntöjä, josta olisi odotettavissa lisää viivästyksiä.

 

Tätä taustaa vasteen on todettava, että jos tällaiseen tilanteeseen joudutaan, on todennäköistä, että oikeudenmenetyksiä tapahtuu ja että asianajoon liittyvät kustannukset nousevat huomattaviksi. Samaa tilanne koskee MML 15 § perusteella käsiteltyjä kohteiden erityisestä tutkimisesta hankeen toteuttajalle koituvien kustannusten kohtuullistamistapauksia, joita on päädytty käsittelemään oikeusteitse.

 

Vaikka edellä kuvatut riskit eivät realisoitusikaan inventoinnin tilaajan kohdalle, niin riskin heijastevaikutukset saattavat langeta siitä huolimatta tilaajan kohdalle, vaikka välittömiä tappioita tai oikeudenmenetyksiä ei tulisikaan. Tätä taustaa vasten arkeologista inventoinneista säästämistä on vaikea perustella.

 

Miten minimoida inventoinnista aiheutuvat riskit:

 

Tarjouksen pyytäjän on syytä kiinnittää huomiota tarjottuun työmäärään – pitää selvittää se, että tarjotulla työmäärällä voi huolellisesti tehdä kaiken tarvittavan – selvittää onko tarjous uskottava. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota inventoinnin tekijöiden ammattitaitoon, kokemukseen ja ammattietiikkaan. Paitsi referensseistä (pitää katsoa tarjoajien viime aikojen raportteja ja vertailla niitä), sen voi päätellä pyydetystä tuntihinnasta. Vastuunsa tunteva ammattilainen ei tee työtä aivan pienellä palkalla. Vanha sanonta ”markan suutari tekee kympin vahingon” pitää paikkansa myös arkeologiassa.

 

Maastotyöhön panostaminen on tärkeää – se on tärkein arkeologisen inventoinnin tutkimusmenetelmä. Esimerkiksi laserkeilausaineisto ei maastotyötä korvaa. 95 % esihistoriallisista muinaisjäännöksistä on sellaisia, että niitä ei voi erottaa laserkeilausaineistosta. Niiden löytäminen vaatii maastossa kulkemista, maaston lukua ja havainnointia, sekä kovaa lapiotyötä – koekuoppien tekoa.

 

 

 

Timo Jussila

Mikroliitti Oy