Antrean / Vuoksenrannan Korpilahden seudun arkeologinen inventointi v. 2000.

Retken valmistelu

Riihimäen kaupunginmuseon välityksellä allekirjoittaneelle oli myönnetty vuonna 1999 10 000 markan stipendi / apuraha Antrean muinaisuuden tutkimista varten. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Antrean verkonlöytöpaikkaan liittyen mahdollisuudet löytää jälkiä verkon aikaisesta varhaiskivikautisesta asutuksesta Antrean - Vuoksenrannan alueelta. Päätavoitteeksi asetettiin saadun määrärahan puitteissa suorittaa muinaisjäännösinventointia verkonlöytöpaikan läheisyydessä Ancylusrantakorkeuksilla. Tiedot alueen maastosta ja työskentelyolosuhteista perustuivat muutaman alueella aiemmin käyneen tutkijan kertomuksiin, sekä sotia edeltäviin vähäisin dokumentteihin ja karttoihin. Saadut tiedot viittasivat siihen, että liikkumismahdollisuudet ja olosuhteet ovat "jatkuvassa vaikeasti ennakoitavassa muutostilassa". Tämän johdosta ensimmäiseksi tavoitteeksi otettiin varovaisesti maaston, olosuhteiden ja tutkimusmahdollisuuksien tiedustelu ja siinä ohessa inventoidaan mitä voidaan. Kysessä tulisi olemaan ensisijaisesti tiedusteluretki vastaisien tutkimusretkien perustaksi. Apurahan arveltiin laaditun kustannusarvion puitteissa mahdollistavan n. viikon mittaisen 2-3 henkilön retken Antreaan. Alusta alkaen oli ollut selvää, että retkellä täytyisi olla mukana Venäjän taitoinen henkilö. Suomen Etelä-Karjalan tutkimushanneessani mukana ollut Tarton yliopiston arkeologian lehtori Aivar Kriiska suostui osallistumaan retkeen. Kolmantena osallistujana oli (osin omalla kustannuksellaan) arkeologi Tapani Rostedt Turusta. Aivar Kriiskan välityksellä ryhmä oli yhteydessä Pietarin arkeologiaviranomaisiin.

Monista syistä johtuen retken toteutus venyi elokuuhun 2000.

Mikroliitti Oy antoi veloituksetta retken käyttöön kameroita, gps-laitteen, maastoauton, sekä mahdollisuuden käyttää yhtiön tiloja ja atk-välineitä ja ohjelmia retkeen liittyviin tutkimus- ja raportointitöihin. Auton polttoaineet ja muut käyttökustannukset jäivät apurahan / stipendin varaan. Sittemmin maastoauto hajosi matkalle lähdettäessä Imatralle, jolloin ostin Imatran Delta autosta 6000 markan Lada Samaran, joka osoittautui varsin tarkoituksenmukaiseksi kulkuvälineeksi Kannaksen oloihin. Auto-ongelmien takia meni yksi matkapäivä haaskiin.

Matkan käytännön järjestelyt suoritti Lappeenrantalainen Saimaan Matka-Verkko Oy. Majapaikaksi valitsin Sakkolan Kiviniemessä olevan hotelli Losevskajan, mikä sittemin osoittautui huonoksi valinnaksi, koska tieyhteydet Kiviniemestä Vuoksenrantaan olivat paljon ennakoitua huonommat, varsinkin kun alun perin ajoreitiksi suunniteltu Räisälän-Sairalan välinen päätie oli poikki uuden sillan rakentamisen takia. Viipuri kalliimpana vaihtoehtona olisi ehkä kuitenkin ollut parempi majoituspaikka. Nyt kului matkantekoon suhteettoman paljon aikaa. Mutta oppiahan sieltä haettiin ja saatiinkin roppa kaupalla.

Tutkimuksen tarkoitus

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Antrean verkonlöytöpaikkaan liittyen mahdollisuudet löytää jälkiä verkon aikaisesta varhaiskivikautisesta asutuksesta Antrean - Vuoksenrannan alueelta. Päätavoitteeksi asetettiin saadun määrärahan puitteissa suorittaa muinaisjäännösinventointia verkonlöytöpaikan läheisyydessä Ancylusrantakorkeuksilla.

Verkonlöytöpaikka

Verkon löysi talollisenpoika Antti Virolainen (Ämm-Mattilan / Mattilan talosta) v. 1913 ojaa kaivaessaan. Paikalla kaivoi Sakari Pälsi v. 1914. Pälsi kaivoi n. 24 neliömetriä. Löytöinä muinainen verkko ja kiviesineitä. Verkon kaarnakohosta on saatu C14 -ajoitus 9310+-120 BP, jonka kalibroitu mediaani-ikä on 8570 eKr. tulee parisataa vuotta Ancylysjärven transgressiomaksimia (n. 8400 eKr.) varhaisemmaksi. Ancylusmaksimi ulottui alueella n. 29-28 m korkeustasolle (Saarnisto & Grönlund 1996 mukaan tulkittuna). Verkon kohon kaarna on kasvanut aikana, jolloin vesi oli nousemassa ja ehkä n. 26 m korkeustasolla. Verkon löytökorkeudeksi Pälsi (1920) ilmoittaa 16,75 m mpy. Pirjo Uino on valokuvien perusteella paikantanut löytöpaikan maastossa. Löytöpaikka on kuitenkin reilusti 15 m korkeuskäyrän alapuolella. Jos verkko on kaarnakohon kaarnan ikäinen ovat verkko ja kiviesineet hukkuneet yli 10 m syvyyteen. (kartta)

Tutkin verkonlöytöpaikan lähiympäristöä parin päivän aikana yhteensä n. kahdeksan tunnin ajan yhdessä Tarton yliopiston arkeologian lehtorin Aivar Kriiskan ja Turkulaisen arkeologin Tapani Rostedtin kanssa 23. ja 24.8 2000. Inventointi keskitettiin 25-30 m korkeustasoille, Yoldiamerivaiheen lopun ja Ancylysjärven preboreaalikauden rannoille. Tämä korkeustaso sisältää verkon aikaisen itämeren rantaviivan n. 9200-8200 eKr., jonka tuntumasta uusia asuinpaikkoja toivottiin löydettävän. Koska kivikautisen pyyntikulttuurin asuinpaikat ovat lähes aina sijainneet aivan rantaviivalla, ajoittuisivat em. korkeustasiolta mahdollisesti löydettävät asuinpaikat verkon aikakaudelle, preboreaalisen ilmastovaiheen aikaiseksi. Kaikki korkeusluvut tässä kertomuksessa ovat v. 1939 topografikartan perusteella arvioituja.

Verkonlöytöpaikka oli niittynä, jossa kasvoi korkea heinäkasvillisuus. Ojat olivat vesakoituneita. Paikalla on suomalaisten 90-luvulla pystyttämä opastaulu, jota emme havainneet. Lienee jäänyt vesakon katveeseen. Itse niityllä emme kävelleet. Löytöpaikan länsipuoleinen Sorinkallion harjanne käytiin kokonaisuudessaan läpi. Kalliolla on paikoin mineraalimaata, sen verran, että koekuopitus oli mahdollista. Kallion eteläpäässä oli laella paikoin hiekkaisia maastonkohtia runsaan 25 m korkeudella. Muutoin naaperä oli harjanteella varsin kivistä, paikoin rapakivimoroa. Mitään esihistoriaan viittaavaa emme havainneet. Harjanne vaikuttaa olleen koko alaltaan entisen suomalaisen asutuksen enemmän tai vähemmän muokkaama.

Tutkimme maaston Sea-Jussilan ja Pärttylän koillispuolella. Kivikautiselle asuinpaikalle soveltuvaa maastoa emme havainneet. Maaperä rapakivimoroa. Kuuselan talon (Pärttylästä pohjoiseen) itäpuolella maaperä oli kuusisekametsässä hietaa ja ylempänä hiekkaa. Paikalla oli kaksi selkeää muinaisrantatörmää, ylempi hieman alle 30 m korkeudella. Kyseessä lienee Ancylusjärven tulvahuipun törmä. Runsaasta koekuopituksesta huolimatta emme havainneet mitään esihistoriaan viittaavaa.

Verkonlöytöpaikan luoteispuoleisen maaston, muinaisen vuonon länsirannan, tutkimme Paavolan talon ja Iivanankorven väliltä 25-30 m korkeusvälillä (pk 4113 02 a). Sairalantien itäpuolella olevan kallioisen harjanteen laen itäreunalla oli paikoin pienialaisia hiekkaisia kerrostumia muutoin soraisessa maaperässä. Rikkalan talon luoteispuolella oli hiekkakuoppa tien varrella. Mitään esihistoriaan viittaavaa emme havainneet.

Tässä vaiheessa totesimme, että jäljellä oleva puolitoista päivää on syytä käyttää maastossa, josta kartan perusteella voi varmasti löytää kivikautisia asuinpaikkoja. Sellaista maastoa ei verkonlöytöpaikan läheisyydessä ole (joskin kyllä tarkastamisen arvoisia maastonkohtia).

Sokkalan Joutsuon-Pajusuon harjualue

Siirryimme 24.8. loppupäiväksi verkonlöytöpaikasta 6 km itään olevalle harjulle (pk 4113 02 b). Harjualuetta tutkittiin kaikkiaan n. kymmenen tunnin ajan 24-25.8.. Harjun eteläpää on Vuoksen varressa Sintolassa, josta harju kulkee pohjoiseen Antrean-Vuoksenrannan rajalla ja edelleen Joutsuon ja Pajusuon välistä pohjoiseen Suuri-Kelpojärven itäpuolitse Leinjärven länsipuolelle. Korpilahdelta Sokkalaan ja Antreaan menevä tie ylittää harjun. Tien varrella on harjun itälaidalla suuria hiekkakuoppia. Tutkimme harjun Pajusuon puoleista länsirinnettä 25-30 m korkeusvälillä 1,4 km matkan tiestä etelään (kartta).

Havaintomahdollisuudet olivat hyvät. Metsä oli helppokulkuista ja hoidettua mäntykangasta. Metsässä kulki aurattuja palo-ojia, joista saattoi helposti tehdä havaintoja. Teimme myös runsasti koekuoppia alueelle. Löysimme kvartsi-iskoksia ja esineitä kolmesta kohdasta. Kaksi alinta löytöpaikkaa, Pajusuo 2 ja 3 ovat runsaan 25 m:n korkeustasolla. Pajusuo 1 löytöpaikka on 30 m:n korkeudella.

Seuraavana päivänä (pe. 25.8.) tutkimme Korpilahti-Sokkala tien pohjoispuoleista harjun länsiosaa 1,2 km matkalla tiestä pohjoiseen (kartta). Tiestä n. kilometrin pohjoiseen harju katkeaa pienen joen kohdalla. Joen ("ojan") pohjoispuolella harju jatkuu. Tämän ojan pohjoispuolella harju muodostaa länteen kaartuvan 300 m pitkän ja sata metriä leveän muinaisen niemen, joka nyt on suon ympäröimä. Tämä niemi on kauttaaltaan kivikautista asuinpaikkaa. Havaitsimme kvartseja palo-ojissa 300 metrin matkalla, sekä niemen pohjois että etelärannalla. Asuinpaikka on hieman yli 25 m korkeustasolla. Niemen tyvessä on joki kaivettu harjun läpi. Kaivannon pohjoispuolella harju nousee ja levenee. Havaitsimme runsaasti kvartseja kaivannon pohjoispuolella ylemmällä korkeustasolla (n. 27,5-28 m mpy). Asuinpaikka näytti jatkuvan edelleen ylemmälle 30 m:n tasolle, mutta tämä jäi varmentamatta, koska aika loppui kesken ja meidän oli kiiruhdettava rajalle ja Suomeen ennen viisumin umpeutumista.

Alemman asuinpaikan nimesin Sokkala-Niukali 1 ja ylemmän Sokkala-Niukali 2, paikan länsipuolella olleen 1939 peruskartalle merkityn peltoraivion mukaan.

Löytöjä ei otettu talteen, ne jätettiin paikoilleen. Pääosin löytöihin ei kajottu, mutta joitain kvartseja valokuvattiin paikan päällä. Piitä ei havaittu. Mitään jälkiä ei paikalle jätetty.

Paikalla tapaamamme sienestävä upseeri suhtautui meihin hyvin ystävällisesti ja puuhimme positiivisella mielenkiinnolla. Ylipäätään tapaamamme paikalliset ihmiset olivat sivistyneitä ja hyvin ystävällisiä, sekä neuvoivat mielellään, milloin neuvoja kysyttiin.

Yhteenveto

Verkonlöytöpaikan lähiympäristö on ollut suhteellisen tiheästi asuttua ja siten maaperä monin paikoin sekoitettu. Maaperä ja topografia kivikautisille asuinpaikoille on paikoin hyvä (pienialaisia maastonkohtia), enimmäkseen kohtalainen tai huono. Alue nyt täysin asumaton ja siellä on runsaasti kivijalkoja suomalaisen asutuksen muistona. Löytöpaikan kaakkoispuolella on kartan mukaan muinaista harvaa saaristoa, jota kannattaa vielä tarkastaa. Kauempana idässä (7 km ESE, Juoksemajärven eteläpuolella) Suursuon pohjoispuolella on delta jonka 25-30 m Ancylus-korkeustason etelärinteet vaikuttavat varsin "meheviltä" inventoijan näkökulmasta. Paikalla on ollut Ancylusaikana suurehko saari ulko/sisäsaariston rajalla.

Sokkalan itäpuoleinen harjualue tuli katsottua pikaisesti murto-osaltaan ja silti tuloksena saatiin viisi uutta varhaiskivikautista asuinpaikkaa 26-30 m korkeustasoilta (ks. ajoituksesta rannansiirtymiskäyrä). Inventointi jouduttiin päättämään erittäin "jännittävässä" kohdassa, jossa juuri oli saatu "langan päästä" kiinni ja opittu alueen maaston ja kivikauden erityispiirteet. Harjua kannattaisi jatkossa kulkea edelleen pohjoiseen kohti Ancylusaikaista mannerta. Asutus näyttaa tihentyvät saaristosta mantereelle edettäessä. Nyt jäi harjun ylempi osa 30 m:n tason yläpuolella katsomatta, vaikka asutuksen merkkejä näytti olevan yhä korkeammalla (eli vanhemmalla) tasolla. Asutus näyttää tihentyvän saaristosta mantrereelle.

Jatkotutkimukset kannattaisi panostaa em. harjun pohjoisosaan. Päivä tai kaksi kannattaisi vielä uhrata verkonlöytöpaikan lähistön tutkimiseen ja jos aikaa on enemmän niin myös Suurisuon ympäristön tutkimiseen.

Tutkimukset jatkuvat saman ryhmän toimesta kesällä 2001, jolloin inventointia on tarkoitus suunnata mahdollisuuksien mukaan myös Jääsken suuntaan, kohti Imatran Kuurmanpohjan varhaiskivikautista asutusta.

Espoossa 28.2.2001

 

 

Timo Jussila


Aiheen pääsivulle

Mikroliitti Oy:n pääsivulle