Mikroliitti Oy

Juankosken Karhonveden, sekä Akonveden rantaosayleiskaava-alueiden inventointi.

Perustiedot

AlueJuankosken kaupungin Karhonveden rantaosayleiskaava-alue. Alue käsittää kaikki Juankosken puoleiset Karhonveden ja Melaveden rannat ja saaret, poislukien Muuruveden taajaman ja Putaansaaren alueet, sekä Pieksäntaipaleen länsipuoleinen osa Karhonvedestä. Toinen alue on Akonveden ranta-alueet.
TarkoitusEsihistoriallisten muinaisjäännösten paikantaminen kaava-alueelta, jotta ne voidaan ottaa huomioon kaavaa laadittaessa ja maankäyttöä suunniteltaessa. Muinaisjäännösten saaminen suojelun piiriin, jotta ne eivät tutkimatta tuhoutuisi. Materiaalin kerääminen Museoviraston ja Ympäristökeskuksen lausuntoa varten.
TavoiteMahdollisimman monen uuden muinaisjäännösten paikantaminen alueelta. Pääpaino ehjien ja suojeluarvoa omaavien aiemmin tuntemattomien kohteiden paikantamisessa, rannan läheisyydestä (n. 0 - 100 m rannasta).
TyöaikaKenttätyöaika: 20.5. - 6.6.1999 aikana 11 työpv., sekä Akonvedellä elokuussa 3,5 työpv.
KustantajaJuankosken kunta
KustannuksetVerottomat kustannukset 29000 mk
TekijäMikroliitti Oy, Timo Jussila
Tulokset9 uutta suojelukohdetta, kaikki kivi- vanhemman metallikauden asuinpaikkoja, joista 5 suurimmaksi osaksi ehjiä ja kajoamattomia, 2 pellosta, 2 osaksi metsänlaikutuksen runtelemia. Uudet kohteet nro 6 - 14.
Löydöt:KM 31444 - 31450, saviastian paloja, kvartsi-iskoksia ja -esineitä, pii-iskos, palanutta luuta.
KM 31525, 31526, kvartsi-iskoksia ja -esineitä.

Työ tehtiin Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kanssa yhteistoiminnassa

Alueen kuvaus

Alueelta ei ennestään tunnettu yhtään kiinteätä muinaisjäännöstä. Vajaa kilometri Akonveden etelärannasta, Ruokonen-järven pohjoispuolella sijaitsee aiemmin tunnettu kivikautinen asuinpaikka

Eshistorialliset pyyntikulttuurin asuinpaikat ovat poikkeuksetta sijainneet veden ääressä, aivan rantaviivan tuntumassa. Saimaan vesistön vedentaso on muuttunut aikojen kuluessa. Muinaisia asuinpaikkoja onkin etsittävä usein kaukaata nykyisestä rannasta, muinaisrantojen ääreltä. Saimaan vesistöhistoria tunnetaan hyvin. Karhonveden alueella on korkein Muinais-Saimaan ranta n. 100 m korkeudella (Karhonvesi on nyt n. 82 m korkeudella), n. 6500 vuotta sitten. Tältä tasolta vesi on laskenut rautakaudelle tultaessa (n. 500 jkr. mennessä) nykyisen veden tason tuntumaan, ehkä jopa hieman sen alapuolelle. Pyyntikulttuurin muinaisjäännöksiä voi siis löytää aivan nykyiseltä rantaviivalta yli 100 m korkeustasolle asti. Ohessa on Saimaan rannansiirtymiskäyrä Muuruveden alueella. Se perustuu Matti Saarniston väitöskirjaan (v. 1970) 11000-4000 eKr. aikavälin osalta ja sen jälkeen allekirjoittaneen tutkimuksiin. Pyyntikulttuurin asuinpaikka voidaan ajoittaa kohtalaisella tarkkuudella sijoittamalla asuinpaikan korkeustaso -1 metri rannansiirtymiskäyrälle.

Toinen muinaisjäännöstyyppi, jota alueelta voi löytää on pronssi-varhaisrautakautinen kiviröykkiöhauta eli lapinraunio. Nämä ovat sijainneet (yleensä pienissä saarissa) aikansa rantakallioilla, jotka eivät nyt ole kovinkaan kaukana rannasta.

Eshistoriallinen pyyntikulttuurin ihminen on valinnut asuinpaikkansa ensisijaisesti "taktisten" näkökohtien perusteella. Näitä "taktisia" asuinpaikan sijoittumiseen vaikuttaneita tekijäitä ovat ennen kaikkea topografia, lähialueen biotooppien moninaisuus ja kulkuyhteydet. Asuinpaikka on vesireitin varrella. "Pussin periltä" harvoin löytää esihistoriallisia asuinpaikkoja. Asuinpaikan ympäristössä on puroja, jokia, jokisuita, salmia, eli erityyppisiä pyyntipaikkoja. Majavalampia, verkonlaskupaikkoja, katiskapaikkoja jne. Asuinpaikka on yleensä niemessä, joka voi olla tuskin havaittava "näkämä", tai suojaisan lahden pohjukassa. Hyvin usein asuinpaikka on ollut saaressa (muinaisessa saaressa, joka nyt voi olla mannerta). Asuinpaikka

Toinen asuinpaikan sijoittumiseen vaikuttava merkittävä tekijä on maaperä. Esihistoriallinen ihminen on pyrkinyt, aina kun se on mahdollista, sijoittamaan asumuksensa vähäkiviselle tasaiselle hiekkamaalle.

Alueen maaperä on kivinen, paikoin lohkareinen hienoaineksinen moreeni, sekä kallio. Pellot ovat pääosin savi-hiesupohjaisia. Alueella on pari harjumuodostumaa, joissa maaperä on lajittunutta hiekkaa. Toinen hiekkamuodostuma on Muuruveden länsirannalla, Putaansaaren eteläpuolella, puutarhaopiston ja Navaslammen välisellä alueella. Toinen harju kulkee Västinniemen länsiosassa parin kilometrin mittaisena hiekkamuodostumana.

Molemmilta näiltä em. hiekkamuodostumilta löytyi esihistoriallisia asuinpaikkoja. Näillä alueilla, kauempana nykyisestä rannasta, lienee vielä löytymättömiä asuinpaikkoja Muinais-Saimaan ylemmillä rantatasoilla.

Muutoin alueen rantojen maasto on lähes kauttaaltaan "sopimatonta" eshistoriallisella asuinpaikalle. Alueelta tuskin löytää tasaista kivetöntä maapohjaista teltanpaikkaa. Siellä täällä savisen moreenin päällä on ohuita hiekkakerrostumia. Nämä ovat virtaavan veden kerrostamia hiekkalinnsejä, jotka sijaitsevat kallioiden välisissä notkelmissa. Tälläisä pieniä, muutaman aarin laajuisia hiekkakerrostumia havaitsin mm. Sikoniemen länsipuoleeisella rannalla, Konttilammen eteläpuolella, Koivulahden läheisyydessä Koivulahden talon länsipuolella ja itäpuolella Kutuniemen kärjessä, Virranniemessä, sekä Muuruveden etelärannan Kurkiniemen länsikärjessä. Ainakin kaksi näistä hiekkalinsseistä on havainnut myös esihistoriallinen ihminen: Virranniemessä ja Konttilammella on näillä piskuisilla ohouilla hiekkakerrostumilla asuinpaikka (kohteet 9 ja 11). Koivulahden Kutuniemen kärjen hiekkakerrostuma on suureksi osaksi kaivettu pois, joten siinä mahdollisesti olleet muinaisjäännöksen merkit ovat menneet samalla hiekan mukana muualle.

Työn suoritus

Kartta-analyysillä, sekä inventoinnin aikana saamieni kokemusten mukaan valitsin tarkastettavat maastonkohdat alueelta. Varsin pian kävi ilmi, että alueen maasto on pääosin kelvotonta asuinpaikkamaastoa. Kuitenkin varsin pian kävi ilmi, että "kelvottomassa" maastossa voi olla pieniä "sopivia" asuinpaikka-aloja: tasapohjaisia ja vähäkivisiä hiekkaisia länttejä. Tämän johdosta oli syytä pyrkiä tarkastamaan kaikki topografialtaan suotuisat rannat, maaperästä riippumatta. Hiekka-alueet Västinnimessä ja Puutarhakoulun luona tarkastin perusteellisesti, siltä osin kun ne osuivat rannan läheisyyteen. Rantakalliot pyrin tarkastamaan kattavasti lapinraunioiden varalta.

Kuljin rantoja pitkin jalan kuutena päivänä. Kumiveneellä ajelin neljänä päivänä, jolloin tarkastin etupäässä saaria, mutta myös mantereen ranoja. Ajoin venellä rannan tuntumassa ja tarkastelin rannan maastoa. Mikäli maasto näytti vähänkää'n "paremmalta", rantauduin ja tutkin alueen jalan. Tein työn aikana runsaasti koekuoppia sopiviksi katsomilleni paikoille. Kävelin myös läpi avoinna olevia rantapeltoja. Pihoihin en mennyt. On varsin mahdollista, että jo rakennetuilla tonteilla ja pihamailla on esihistoriallisia asuinpaikkoja. Varsinkin nykyaikaisella mökkiläisellä on saman kaltaiset kriteerit mökin paikan valinnalle, kuin oli esihistoriallisella ihmisellä. En myöskään tuhlannut aikaani kiinni olevilla (eli kyntämättömillä) rantapelloilla.
Suuri osa alueesta jäi silmämääräisen tarkastuksen varaan. Lähes kaikki (kartalta arvioidut) topografialtaan kohtuulliset rannat tuli kuitenkin katsottua tavalla tai toisella.

Puutteet:
Inventoinnit tehdään rajallisilla resursseilla. Kun yhtä aluetta tutkii tarkemmin, jää jokin toi-nen alue vähemmälle huomiolle. Saarien tarkastuksessa sää saattaa aiheuttaa muutoksia suunnitelmiin. Nousevan ukkosen takia jäi eräs venereissu kesken, jolloin kokonaan jäi tarkastamatta Matkussaaaren länsiosa ja sen länbsipuoleinen Jätäsaari. Myöhemmin ei enään ollut aikaa ja mahdollisuutta näissä saarissa käydä. Nämä ovat ehkä työn merkittävimmät puutteet ja pyrin mahdollisuuksien mukaan mainitut saret vielä myöhemmin tarkastamaan.
Kallinsalon etelärannalla on rantakaistoja, jotka (jälkeenpäin arvioiden) olisi ehkä pitänyt tarkemmin katsoa, samoin Honkasalon koillisrannalla.


takaisin hankkeen etusivulle

Mikroliitti Oy:n pääsivulle