Mikroliitti Oy

Vehmersalmen Suvasveden länsiosan rantakaava-alueiden muinaisjäänösinventointi 1998


Perustiedot:

AlueVehmersalmen kunnan puoleiset Suvasveden länsirannat ja saaret, sekä pienjärvet Suvasveden tuntumassa, sekä itäranta Vehmersalmen kirkonkylästä kaakkoon Putroniemen kylän alueella, Hormalahden eteläpuolella.
Tarkoitusrantaosayleiskaavan vaikutusalueen muinaisjäännösten inventointi. Muinaisjäännösten saaminen kaavaan, jotta alueella vielä jäljellä olevat muinaisjäännökset eivät tutkimatta tuhoutuisi.
Tavoitepaikantaa kaava-alueella mahdollisesti olevat muinaisjäännökset. Pääpainona oli ehjien ja vielä kajoamattomien muinaisjäännösten saaminen suojelun piiriin.
Suorituskaikkien ranta-alueiden (100 m lähempänä rantaa) tarkastaminen silmämääräisesti rannalta tai veneestä käsin. Mikäli maasto vaikutti sopivalta muinaiselle asuinpaikalle, suoritettiin alueella tarkempi havainnointi (mm. koekuoppia) ja laajempi kävely ympäristössä. Kalliorannoilta pyrittiin havaitsemaan lapinrauniot. Asuinpaikkojen havaitseminen nojautui suurelta osin koekuopitukseen.
Työaikakenttätyöaika: 18.5. - 30.5. ja 6.7.- 21.7. aikana 22 pv, 198 tuntia matkoineen,
KustantajaVehmersalmen kunta, 10 000 mk + alv
TekijäMikroliitti Oy, Timo Jussila
Tulokset::kaavan vaikutusalueelta ei aiemmin tunnettu yhtään muinaisjäännöstä. Työn aikana löytyi neljä uutta kivikautista asuinpaikkaa, sekä yksi epämääräinen kiviröykkiö joka on mahdollisesti lapinraunio. Yksi asuinpaikoista on täysin ehjä, kahta asuinpaikkaa on tie osin runnellut.
Vehmersalmen kunnasta tunnettiin kaikenkaikkiaan ennen inventointia vain yksi kivikautinen asuinpaikka ja muutama lapinraunio.

Vehmersalmen muinaisjäännöstilanne

Vehmersalmen kunnan alue on ollut lähes "valkoinen läikkä" Suomen arkeologisella kartalla. Laajasta keskeisten vesistöreittien halkomasta kunnasta tunnettiin ainoastaan yksi kivikautinen asuinpaikka ennen inventointia. Tämä asuinpaikka onkin sitten eräs Suomen arkeologian klassisista paikoista - Vemersalmen Roikanmäki - jolla on vankka tutkimushistoriallinen merkitys Saimaan alueen esihistorian tutkimuksessa. Paikalla on kaivanut prof. C.F. Meinander 1940-luvulla ja hän on myös julkaissut tutkimuksensa tuloksia. Tämän asuinpaikan lisäksi tunnetaan kunnan alueelta muutama lapinraunio. Viime vuosina on arkeologi Jouko Aroalho Kuopion museosta hiihdellyt Suvasveden rantoja ja havainnut joitain vielä vahvistamattomia lapinraunioita. Mikään näistä aiemmin tunnetuista muinaisjäännöksistä ei osu lähellekkään tämän inventoinnin tutkimusaluetta.

Inventoinnin aikana asuinpaikkojen määrä kunnan alueella nousi 400% (mainio "neuvostotyyppinen tuotantosaavutus") viikon kenttätyön tuloksena. Kunnassa pitäisi suorittaa laajempi muinaisjäännösten inventointi, jotta alueen ilmiselvä muinaisjäännöspotentiaali saataisiin realisoitua suojelun ja tutkimuksen piiriin.

Alueen maasto, luonnon- ja muut inventointiin vaikuttaneet olosuhteet

Yleisin Saimaan alueen muinaisjäännöstyyppi on esihistoriallinen pyyntikulttuurin asuinpaikka. Nämä kivi-pronssi-varhaisrautakautiset asuinpaikat ovat sijainneet aivan rantaviivan tuntumassa. Saimaan vedentaso on muuttunut aikojen kuluessa. Korkein Muinais-Saimaan ranta (n. 4400 eKr.) on alueella lähes 100 m korkeustasolla. Tältä korkeustasolta nykyiseen tasoonsa on Suvasvesi laskenut n. 500 eKr mennessä, aivan pronssikauden lopulla. Tämän jälkeen on Suvasveden pohjukassa (=eteläosassa) saattanut tapahtua vähäistä vedennousua. Tämä merkitsee sitä, että muinaisjäännöksiä voi alueelta löytää jo noin metrin nykyrannan yläpuolelta eli käytännössä nykyiseltä rannalta aina korkeimman rannan tasolle. Rantakaava-alueen inventoinnissa voidaan kuitenkin jättää kauempana rannasta olevat muinaisrannat huomioimatta ja tämä supisti huomattavasti tutkittavaa aluetta. Kartta-analyysin perusteella voitiin pois sulkea vähemmän todennäköisinä tiettyjä rantakaistoja ja näin edelleen supistaa maastossa tarkastettavaa aluetta. Rakennettuja rantoja ja tontteja en tarkastanut.

Mahdolliset lapinrauniot eli kiviröykkiöhaudat on pystytetty kulloisenkin rannan tuntumaan, yleensä rantakallioille näkyville paikoille, joten näidenkin löytyminen kaava-alueelta on mahdollista.

Harjualue

Vehmersalmen halki kulkee pitkittäisharju, lounaassa länsirannalta Ritoniemestä lossinkohdalta itärannalle kirkonkylän läpi koilliseen Lempiälän niemeen ja edellen Savonsaaren ja Hietasalon kautta Jänissaloon, josta harju katkonaisena jatkuu koilliseen kaartaen. Harjun maaperä on paikoin hiekkaa paikoin soraa, kuten harjuissa yleensäkin. Pyyntikulttuurin asuinpaikat sijaitsevat tyypillisesti kuivilla kovapohjaisilla ja tasaisilla hiekkakankailla, muinaisilla hiekkarannoilla. Tälläiset olsuhteet vallitsevat paikoilla joissa glasifluviaalinen muodostuma on ulottunut veden ääreen. Näin ollen kyseisen harjujakson alue on erittäin potentiaalista muinaisjäännösmaastoa niillä kortkeustasoilla, joilla Muinais-Saimaa on ulottunut harjun rinteille. Suuri osa harjujakson muinaisranta-aluetta on kuitenkin perusteellisesti rakennettu ja myllätty Vehmersalmen kirkonkylän alueella. Lempiälän niemen suunnassa on myöskin runsas mökkirakentaminen hävittänyt potentiaalista muinaisjäännösmaastoa. Ainoastaan muutamin paikoin harju leikkaa tämän inventoinnin tutkimusaluetta eli nykyistä rantavyöhykettä rakentamattomissa kohdissa. Näiltä kohdin sitten löytyikin kivikautisia asuinpaikkoja.

Erittäin potentiaalinen ja vielä suureksi osaksi (?) ehjää muinaisjäännösmaastoa on Ritoniemessä, kummallakin rannalla. Valitettavasti tutkimusalue ei ulottunut Ritoniemeen, sillä olen vakuuttunut siitä, että siellä odottaa usea mehevä muinaisjäännös löytymistään tai todennäköisemmin tutkimatta tuhoutumistaan. Tämän harjujakson alue pitäisi tutkia erikseen ilman rantakaava-alueinventoinnin rajoitteita. Suosittelen harjualueelle erillistä n. 5-8 päivän inventointia mahdollisimman pikaisesti, niin kauan kuin vielä jotain on tehtävissä harjun muinaisjäännösten pelastamiseksi.

Muut alueet

Maaperä kapean harjualueen ulkopuolella on avokalliota ja kivistä tai paikoin lohkareista hiekka/silttimoreenia. Tälläisessa maastossa, sen kivisyydestä riippuen, on harvemmin pyyntikulttuurin asuinpaikkoja, varsinkin jos lähistöllä on hyviä hiekkamaita. Leppävirran inventointi 1998 (yhdessä aiempien vastaavien inventointien kanssa) osoitti, että huonossakin maastossa voi olla suppea-alaisia tasaisia ja vähäkivisiä hiekkapohjaisia maa-aloja, jotka ovat kelvanneet esihistorialliselle ihmiselle asuinpaikaksi. Kartalta tälläisiä alueita on vaikea etukäteen paikantaa. Topografian perusteella voidaan rajata sopivia alueita, jotka paikanpäällä tarkastetaan ja jos maastossa havaitaan muinaisrannan tuntumassa hiekkakerrostumia moreenin päällä, tehdään paikalle koekuoppia. Valitettavasti nykyihmisellä on samat kriteerit kesämökin paikalleen kuin oli esihistoriallisella ihmisellä asuinpaikalleen. Parhaat ja todennäköisimmät asuinpaikkakohdat onkin useimmiten jo rakennettu, otettu "uusiokäyttöön". Useimmissa tapauksissa en rakennettuja mökkitontteja tarkastanut (koekuopin), ellei paikalla ollut omistajaa lupaa antamassa.

Länsiranta - Enonlahti

Alueen rannat ovat arkeologin kannalta "surkeaa maastoa", vaikeakulkuista kivikkoa ja jyrkkäpiirteistä. Tarkastin alueen pääosin veneestä käsin, rantatutumalla "sopivan oloisilla" rakentamattomilla paikoilla ja kulkemalla sitten rantaa muutamia satoja metrejä eri suuntiin rantautumiskohdasta. Enonlahden alueella osuin muutamiin varsin kohtuullisiin maastonkohtiin (mm. Koiraniemessä ja Siikaniemessä) mutta en pontevan koekuopituksenkaan jälkeen voinut todeta näissä paikoin mitään esihistoriaan viittaavaan. Länsirannan alue Enonlahdesta pohjoiseen on kauttaaltaan arkeologin kannalta hankalaa maastoa, enkä voinut todeta alueella kunnon muinaisjäännöspaikkoja rakentamattomilla rantakaistoilla. Sama koskee alueen pikkujärviä, joiden rannat ovat yleensä jyrkkiä ja jo siten sopimatonta asuinpaikkamaastoa. Sen sijaan oivaa Lapinraunio maastoa on alueella yllin kyllin, mutta en niitä kuitenkaan pettymyksekseni havainnut.

Itäranta

Ranta-alueet harjujakson ulkopuolella ovat kivikkoisia, jopa louhikkoisia (kuten länsirannallakin), enkä havainnut joissakin vähäkivisimmissä paikoissa mitään esihistoriaan viittaavaa. Täälläkin harmikseni (puhtaasti ammatillinen rantarakentamiseen kantaaottamaton harmistus) totesin vähien parempien asuinpaikkamaastonkohtien olevan jo mökitetty.

Savonsaari, merkittävä ja mielenkiintoinen "muinaisrantamuseo"

Kävin Savonsaaressa elokuun lopulla yhdessä Kuopion museon harjoittelijan arkeologi Juha Hirvilammin kanssa. Lempiälänniemen kärjen itäpuolella oleva Savonsaari on osa Vehmersalmen halki kulkevaa harjua. Saaren keskivaiheilla harju kohoaa yli 100 m korkeudelle. Tällä kohden saaren etelärannalla on harju suhteellisen jyrkkä, sekä sorainen ja lohkareinen (glasifluviaalista ainesta kuitenkin eli ns. pyöreätä harjukiveä).

Paikalla on Suvasveden piirissä ainutlaatuinen, komea ja hyvinsäilynyt muinaisrantatörmäsarja. Saimaan korkein rantatörmä näkyy hienosti ja tämän alla Suur-Saimaan Vuoksen puhkeamista seurannut synkroninen rantatörmä. Sen alla on vaihtelevin välein Saimaan regression aikaisia erikorkuisia ja muotoisia rantatörmiä. Alemmilla rinteilla on fossiilisia rantavalleja. Koko Saimaan vesistöhistorian rantadata on alueella selkeästi esillä. Paikalla on monenlaisia fossiloituneita rantavoimien töitä ja tuloksia. Saimaan muinaisrantojen kokeneena tutkijana en voi olla korostamatta paikan suurta merkitystä erilaisille rantatutkimuksille ja demonstraatioille. Paikka on erittäin havainnollinen geologian ja maantieteen ekskursiokohde (opastauluja!). Tulen ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa tekemään tutkimusretken paikalle, jolloin dokumentoin ja mittaan rantamuodostumat (liittyen erääseen lajempaan rannanmuodostumistutkimukseen, sekä pohjoisen Saimaan rannansiirtymiskronologian laatimiseen tähtäävään tutkimukseeni).

Suosittelen ja toivon että Savonsaaren etelä- ja itärinteet tavalla tai toisella pyrittäisiin säilyttämään nykyisessä tilassaan.

Savonsaaren koillis- ja itäranta on alemmilla tasoilla maaperältään hiekkaa (ylempänä soraa) ja siten mitä parhainta pyyntikulttuurin asuinpaikkamaastoa. Koekuopituksessa ei kuitenkaan tällä kertaa ollut onni myötä (sitä tarvitaan kun potentiaalista rantaviiva on eri tasoilla yhteensä useita kilometrejä). Emme havainneet alueella mitään esihistoriaan viittaavaa. Saarella pitäisi oleskella muutama päivä systemaattisen koekuopituksen merkeissa, jonka jälkeen voidaan varmasti sanoa jotain Saaren nykyisestä asutuksesta.

Espoossa 28.8.1998

Timo Jussila

Mikroliitti Oy


Mikroliitti Oy:n pääsivulle