Tuusniemen kunnan Juojärven (pohjois- länsiosan) rantaosayleiskaava-alueen muinaisjäännösten inventointi 2000

Perustiedot
AlueTuusniemen kunnan Juojärven rantaosayleiskaava-alue. Alue käsittää Hietajärven pohjois-koillisrannat, sekä kaikki Tuusjärven pohjois- ja luoteisrannat, poislukien Tuusniemen kirkonkylän taajama-alue, sekä Juojärven länsirantaa etelään Törisevän-Vihtalahden tasalle, sekä pienvesiä Juojärven länsi- pohjoispuolella.
TarkoitusEsihistoriallisten muinaisjäännösten paikantaminen kaava-alueelta, jotta ne voidaan ottaa huomioon kaavaa laadittaessa ja maankäyttöä suunniteltaessa. Muinaisjäännösten saaminen suojelun piiriin, jotta ne eivät tutkimatta tuhoutuisi. Materiaalin kerääminen Museoviraston ja Ympäristökeskuksen lausuntoa varten.
TavoiteMahdollisimman monen uuden muinaisjäännösten paikantaminen alueelta.
TyöaikaKenttätyöaika: 5.11. - 10.11.2000 aikana 6 työpv. (+ matkapäivät)
KustantajaTuusniemen kunta
KustannuksetVerottomat kustannukset 19000 mk (sis. 2,5 pv inventointia toisella alueella).
TekijäMikroliitti Oy, Timo Jussila
Tulokset1 uusi suojelukohde: kivikautinen asuinpaikka. Uusi kohde on nro 19. Alueelta ei tunnettu ennestään kiinteitä muinaisjäännöksiä.
Löydöt:KM 32319, kvartsi-iskoksia ja -ytimiä, palanutta luuta.
Kaavoittaja:Maa ja Vesi Oy

Juojärven vesistöhistoria

Tuusniemen Kaavinjärven rantaosayleiskaava-alueen inventointiraportissani v.1999, käsittelin hyvin pintapuolisesti altaan vesistöhistoriaa. Siinä ajoitukset olivat osin pielessä. Ohessa tämän inventoinnin aikana hieman syvällisemmin tutkittua tietoa altaan historiasta.

Juojärven-Tuusjärven-Kaavinjärven allas on ollut yhteydessä muinaiseen Itämereen, Ancylusjärveen jään sulamisesta n. 8800 eKr. saakka kolmesta kapeasta salmesta:
1. Etelässä nykyisen Tappuvirran-Palokin uoman (Lintulan luostarin kohdalla) kautta,
2. Juojärven pohjoispäästä Pahkalahti-Heinäjärvi-Suurijärvi-Naavanen uoman kautta,
3. sekä Kaavinjärven pohjoispäästä Lapinjärven-Pitkäjärven-Sorkanlammen-Akonlammen kapean uoman kautta.
Nämä muinaisuomat ovat hyvin ja selkeästi maastossa näkyvissä

Noin 8800 eKr. umpeutui Palokin uoma. Sen jälkeen vesi laski Juojärven eteläpäässä alimmillaan n. 97 m tasolle. Pahkalahden-Naavasen uoma kuroutui n. 8700 eKr. Tämän jälkeen allas laski pääosin vetensä pohjoisen Lapinjärven-Akonlammen uoman kautta Ancylusjärveen. Vesi alkoi nousemaan järvialtaassa kunnes Pahkalahden-Naavasen uoma aukesi jälleen n. 7500 eKr. mennessä. Sen jälkeen alkoi järven pohjoispäässä vedenlasku, joka kohta kuivatti lopullisesti Lapinjärven-Akonlammen uoman. Vedennousu Juojärvessä jatkui, kunnes Palokin uoma aukesi uudelleen ja pysyvästi n. 7200 eKr. Tämän jälkeen Pahkalahden lasku-uoma nopeasti kuivui lopullisesti. 7000 eKr. mihin mennessä olivat järven lasku-uomat saavuttaneet nykyisen tilansa. Veden taso Juojärven eteläosassa oli lähellä nykyistä, kun taas altaan pohjoisosassa vesi oli nykyistä korkeammalla, laskien seuraavien vuosituhansien aikana vähitellen nykyiselle tasolleen. Vanhat uomat lienevät kuitenkin olleet kulkureitteinä vielä pitkään kuroutumisensa ja osittaisen kuivumisensa jälkeenkin.

Taulukko: arvioidut vedenkorkeudet eri aikoina altaan eri osissa. Paksunnettu korkeus = päälasku-uoma.

EKr.

1.Tappuvirta

Ohtaansalmi

2.Pahkalahti

3.Kaavi

(kallist.)

Kulttuuri

8800+

101

112

118

124

~47 cm/km

-

8700

98-

108

114

121

~46

?

8600

99+

108+

114+

120-

~45

Varh.mesol

7500

100+

109+

115+

119

38

Suomusjärvi

7200

101+

109

114

118

36

Suomusjärvi

5200

101

105+

107

109

18

Suomusj.(/ kampaker.)

4100

101

104-

105+

107-

11

Tyypill.kampaker. alku

2000

101

103-

104

105

7

 

 

Edellä esitetty karkeahko ajoitus-rannankorkeuslaskelma perustuu lähes yksinomaan maankohoamisen aiheuttamaan maan kallistumiseen, sekä joihinkin rantahavaintoihin maastossa. Kallistuma-arvojen ajoitukset on otettu Saimaan altaan eri tutkimuksista (Jussila 1999 ja Saarnisto 1970). Tämä vähäisiin rantahavaintoihin ja rannan kallistumaan perustuva ajoitusarvio ei ota huomioon altaassa tapahtuneita mahdollisia (suuria) vesimäärän muutoksia, mikä saattaa aiheuttaa jollekin aikavälille huomattavan ajoitusvirheen. Yllä olevat ajoitusarviot ovat niiden näennäisestä tarkkuudesta huolimatta suuntaa antavia ja toistaiseksi hypoteettisia, kunnes myöhemmät stratigrafiset ja/tai arkeologiset tutkimukset sen vahvistavat tai tarkentavat.

Inventointi

Kaava-alueelta ei ennestään tunnettu kiinteitä muinaisjäännöksiä. Kaava-alueen liepeiltä tunnetaan kivikautisia asuinpaikkoja Tuusniemen taajaman tuntumasta, sekä yksi Kojanlahdesta. Löytöpaikkoja kaava-alueelle osuu kaksi (numerot 27ja 51 kivikirveitä), joista kummastakin löytö on tehty vesirajasta. Nämä löydöt lienevät alun perin veteen hukattuja, eivätkä ne siten viittaa asuinpaikkaan mutta kylläkin kertovat ihmisen liikkuneen seudulla kivikaudella. Nämä löytöpaikat eivät aiheuta mitään toimenpiteitä kaavassa. Kaava-alueen liepeiltä tunnetaan Tuusniemen taajaman lisäksi yksi löytöpaikka Pahkasalon eteläosasta.

Kaava-alueen sijainti ja topografia ovat sellaisia, että esihistoriallisten asuinpaikkojen löytäminen sieltä katsottiin mahdolliseksi. Käytännössä alueen maasto osoittautui kuitenkin pääosin olevan kelvotonta esihistorialliselle asutukselle. Maaperä on lähes koko alueella hienoaineksinen (savi/siltti-) moreeni, joka rannan tuntumassa on huuhtoutunut hyvin kiviseksi. Rakentamattomilta rannoilta oli vaikea löytää kelvollista teltanpaikkaa. Rantamaasto osoittautui joko kallioksi, "romelikoksi" tai märäksi korveksi. Siellä täällä on alueella kuitenkin ns. "kohtalaisia" maastoläikkiä: vähäkivisempiä ja tasaisempia rantoja, joissa maalaji on karkeaa hiesua tai hietaa. Koekuopituksen perusteella esihistorian ihminen ei näitä suppeita paikkoja ole kuitenkaan havainnut tai asuinpaikaksi kelpuuttanut. On toki mahdollista, että nykyisen ranta-asutuksen alle on jäänyt asuinpaikkoja, mutta tämä mahdollisuus ei kaava- alueinventoinnin näkökulmasta ole kovinkaan relevantti, kun ensisijaisena tarkoituksena on suojata vielä tuhoutumattomia paikkoja. Piha-alueita en katsonut systemaattisesti, vaan satunnaisesti ja koekuoppia tekemättä.

Tutkimusalue asettui rannan tuntumaan ulottuvien harjujaksojen väliin, eikä alueella ole hiekkamuodostumia. Heti alueen etelärajan tuollapuolen on Kojanlahden harjut ja alueen keskellä, sen ulkopuolella, Tuusniemen taajaman (Ritoniemen) läpi kulkeva hiekkamuodostuma. Parhaat "asutusmaat" jäävät juuri tutkimusalueen ulkopuolelle näille harjuille ja ne ovat ilmeisesti vetäneet asutuksen rannoilleen niin tarkoin, että tarvetta harjualueiden väliselle "romelikolle" ja pienille asutukseen soveltuville rantaläikille asettumiseen ei ole ollut.

Pienvedet jäivät aiempien "huonojen" kokemusten perusteella vähälle huomiolle. Kokemusteni mukaan pienillä järvillä ja lammilla ei ole asuttu, ellei järvi/lampi ole ollut osana vesireittiä tai osana suurempaa muinaista allasta. Näin ainakin silloin kun lähellä (+-10 km) on suurempia vesiä. Tälläinen vesireitti olisi em. Pahkalahti-Naavanen vesireitti, jonka varrelta Pahkalahti- Suurijärvi väliltä en mitään löytänyt. Sen sijaan reitin länsipuolisko Suurijärvestä länteen vaikutti potentiaaliselta ja maastoltaan paremmalta, mutta se alue oli jo varsinaisen tutkimusalueen ulkopuolella ja jäi katsomatta.

Harjureitin kupeessa olevan Iso-Kankaisen rannat tarkastin yhdessä Jouko Aroalhon kanssa, mutta tuloksetta. Järvi lienee ollut liian karu vakituiselle asutukselle.

Asumiskelpoisuudeltaan "Kohtalaisia" maastoläikkiä havaitsin seuraavilla paikoilla:

Muita havaintoja:

Peltoraunioita kapean niemen eteläosassa rannan tuntumassa Kylmäniemen Kylmälahden itä- pohjoisrannalla ja niemen itärannalla. Paikalla erottuu vanha pelto ja talon pohja.

Kiviraunio matalalla rantakalliolla Jouhistenniemen länsityvessä, Rämänlahden länsirannalla. Kiviaidan näköinen n. 1.5 m korkea, 1 m leveä ja 10 m pitkä rakennelma, jonka toinen pää on melkein vesirajassa. Lahden koillisrannalla vanha pelto. Rakenne on historiallinen.


Koluttuani kuusi päivää laihoin tuloksin Juojärven rantoja, joista yhden päivän Jouko Aroalhon ja museoharjoittelijan kanssa, vakuutuin siitä että inventointia ei ole kannattavaa jatkaa suunniteltua 8-9 päivää. Mielestäni olin katsonut kaikki toporafisesti otolliselta vaikuttavat alueet ja maastonkohdat. Muinaisjäännösten löytyminen vielä katsomattomilta rantakaistoilta oli mielestäni epätodennäköistä ja sattumanvaraista. Kaava-alueen inventoinnissa oli nyt tehty kaikki mikä kohtuullisin kustannuksin oli mahdollista ja järkevää. Keskeytin inventoinnin 6. maastotyöpäivänä. Jäljellä olevan rahan (3 maastopäivää) käytin tilaajan suostumuksella Tuusjärven-Hiidenlahden kaava-alueen alueen alustavaan tarkasteluun.

Espoossa 7.12. 2000

Timo Jussila
Mikroliitti Oy


Mikroliitti Oy:n pääsivulle

aiheen etusivulle