Mikroliitti Oy

Tuusniemen Kaavinjärven rantaosayleiskaava-alueiden inventointi.

Perustiedot

AlueTuusniemen kunnan Kaavinjärven rantaosayleiskaava-alue. Alue käsittää kaikki Tuusniemen puoleiset Kaavinjärven rannat ja saaret, sekä Saunajärven alueen.
TarkoitusEsihistoriallisten muinaisjäännösten paikantaminen kaava-alueelta, jotta ne voidaan ottaa huomioon kaavaa laadittaessa ja maankäyttöä suunniteltaessa. Muinaisjäännösten saaminen suojelun piiriin, jotta ne eivät tutkimatta tuhoutuisi. Materiaalin kerääminen Museoviraston ja Ympäristökeskuksen lausuntoa varten.
TavoiteMahdollisimman monen uuden muinaisjäännösten paikantaminen alueelta. Pääpaino ehjien ja suojeluarvoa omaavien aiemmin tuntemattomien kohteiden paikantamisessa, rannan läheisyydestä (n. 0 - 100 m rannasta).
TyöaikaKenttätyöaika: 14.8. - 19.8.1999 aikana 3,5 työpv.
KustantajaTuusniemen kunta
KustannuksetVerottomat kustannukset 8000 mk
TekijäMikroliitti Oy, Timo Jussila
Tulokset2 uutta suojelukohdetta: kivi- ja vanhemman metallikauden asuinpaikka
Uudet kohteet nro 13-14.
Löydöt:KM 31527, 31555 , saviastian pala, kvartsi-iskoksia ja -esineitä, palanutta luuta.

Tuusniemen kunnan Kaavinjärven rantojen inventointi

Työ tehtiin Kuopion kulttuurihistoriallisen museon kanssa yhteistoiminnassa

Alueelta ei aiemmin tunnettu yhtään kiinteää muinaisjäännöstä.

Työ tehtiin limittäin Juankosken Akonveden inventoinnin kanssa. Kaavinjärvellä kuljin kahden päivän aikana veneellä rantoja pitkin, nousten sopivin kohdin maihin, jossa kävelin maastossa koekuoppia tehden. Yhden päivän aikana tarkastin rantoja kävellen alueen pohjoisosassa Oravinlahden-Räsälänkylän alueella.

Tuusjärven-Kaavinjärven allas on kuroutunut Ancylusjärvestä n. 10000 vuotta sitten, jolloin järviallas oli yhteydessä Ancylusjärveen Kaavinjärven pohjoispäästä Lapinjärven-Pitkäjärven-Sorkanlammen kautta nykyiselle Akonvededelle, joka tuolloin oli siis vielä osana Ancylusjärveä. Tuolloin, kuroutumishetkellä vesi olisi ollut Kaavinkoskella n.114 m mpy tasolla ja Kaavin kirkonkylän tasolla n. 120 m korkeudella (tuon aikaisen rantatason kallistuma on n. 0,43 cm/km). Sen jälkeinen Kaavinjärven (nykyään 101 m mpy. tasolla) vesistöhistoria on selvittämättä, mutta on oletettavaa, että vesi on hiljalleen laskenut hidastuvasti, enemmän tai vähemmän tasaisesti nykyiseen tasoonsa. Muinais-Saimaan tulva ei ole ulottunut Tuusjärvi-Kaavinjärvi altaaseen. Kaavinjärven kaakkoispuoleisen ja lähes samalla tasolla olevan Rikkaveden kivikautiset muinaisjäännökset viittavat siihen että, vesi on ollut keskisellä kivikaudella (6000-5000 v sitten) muutaman metrin nykyistä korkeammalla. Inventointi osoitti, että vesi on ollut varhaismetallikaudella n. 102-103 m mpy tasolla. Saunajärven asuinpaikka on 105 m korkeuden yläpuolella, joten se on varhaismetallikautta vanhempi, kenties jopa mesoliittinen. Yksityiskohtaisempiin päätelmiin käytettävissä oleva tieto ei anna mahdollisuutta.

Tutkimusalueen rannat ovat kallioisia ja maaperältään moreenia. Rannat ovat pääosin kivisiä, jopa louhikkoisia, sekä jyrkkärinteisiä. Esihistoriallisille pyyntiasuinpaikoille sopivia maastonkohtia on harvassa. Sen sijaan pronssi- rautakautisien kiviröykkiöhaudoille eli lapinraunioille sopivia rantakalliota alueella on runsaasti. Yhtään hautarauniota en kuitenkaan alueella havainnut, vaikka voin todeta, että rantakalliot tulivat katsotuiksi lähes sataprosenttisesti.

Alueen eteteläosassa, Rantolahden ja Saunajärven eteläosassa on hiekkakerrostuma ja maaperä ranta-alueella paikoin hiekkainen. Alue on topografialtaan ja maastoltaan sopiva kivikautiselle asuinpaikalle. Tältä alueelta paikansinkin yhden laajan kivikautisen asuinpaikan (kohde nro 13). Rantolahden pohjoispuolella olevan Haapalahden eteläpuolella, lahteen laskevan Riihijoen suussa on myöskin suppealla alueella hiekkainen maaperä (deltakerrostuma), täältäkin löytyi yksi esihistoriallinen asuinpaikka. Pieniä hiekkapohjaisia lahdenpoukamia havaitsin pari kappaletta. Näiden kohdalta en havainnut pontevasta koekuopituksesta huolimatta mitään esihistoriaan viittaavaa, vaikka maasto kummassakin paikassa olisi ollut siedettävän kelvollinen pienelle kivikautiselle asuin- tai leiripaikalle. Kivikauden ihminen ei liene näitä paikkoja havainnut tai asuinpaikaksi soveltuviksi noteerannut.

Alueen pohjoisosassa, Räsälänkylän alueeella on ilmeisesti ollut kohtalaisen sopivaa maastoa kivikautiselle asuinpaikalle Lapinjärven lasku-uoman alueella. Täällä rannat ovat nyt suurimmaksi osaksi pelloiksi raivatut. Heinäpellot ja laitumet olivat paikalla käydessäni ummessa, eikä niistä voinut saada havaintoja. Alueelta on löydetty kiviesine (Kuopion Museo:5847), mutta sen löytöpaikka on sellainen (alava saviliejuinen pelto), että se tuskin voi liittyä asuinpaikkaan, vaan lienee hajalöytö (hukattu esine).

Muita havaintoja

Alueelta on vanhastaan tunnettu kaksi irtolöytöpaikka:

TUUSNIEMI Lapinjärvi Levä
Kivikautinen hajalöytöpaikka
Pk: 3333 10, X: 6984 01, Y: 3572 67, Z: 101-105
Tasataltta Peltoa, savensekaista suomaata.
Kuopion Museo:5847, tasataltta.
Tarkastanut Pohjakallio Lauri 1977.

En havainnut alueella mitään asuinpaikan merkkejä. Löytöpaikan eteläpuolella on tosin muinaisrantatörmä, jonka saattaisi olla soveltunut asuinpaikkamaastoksi. Paikka on nyt peltoa ja laidunta ja joka tapauksessa niin kaukana rannasta, että se ei kaavaan vaikuta.

TUUSNIEMI Ohtaanniemi Karankaniemi
rautakautinen hajalöytöpaikka
Pk: 4222 03, X: 6978 15, Y: 4427 42, Z: 110
Soikea tuluskivi Savikkoista peltoa.
KM:23172, soikea tuluskivi.
Tarkastanut: Aroalho Jouko , 1986.

Löytöpaikka on kaukana rannasta niemen keskiosassa. En Karankaniemessä havainnut nykyisen enkä muinaisen rannan alueella yhtään asuinpaikaksi soveltuvaa maastonkohtaa. Löytö on varhaisrautakautisen kulkijan hukkaama tai kaskipeltoonsa uhraama.

Alueen keskiosassa, Tölpäkön itäpuolella on rannassa korkea kallioinen mäki. Sen pohjoispuolella on pieni hiekkainen lahdenpoukama kallioiden välissä. Kauempana rannasta laakso kaventuu ja nousee. Noin 30 m rannasta on kallioiden välisessä kapeassa laaksossa jokin rakennelma, joka muistuttaa Eteläisellä Saimaalla näkemiäni redutteja eli 1700-1800 -luvun sotien tykkiasemaa. Kyseessä voi toki olla muukin rakennelma. Kyseessä on laakson halki rakennettu kivinen valli, noin 1 m korkea, jonka takana on kaksi kuopannetta. Vallin takana maasto nousee jyrkemmin ja muuttuu kiviseksi. Tiheä nuori puusto hankaloitti rakennelman havainnointia. Aivan mahdotonta ei ole myöskään se, että rakennelma olisikin muinaisten rantavoimien aikaansaama. Paikan koordinaatit ovat: Pk 4211 01, x 6981 13, y 4424 74.

Alueen keskiosassa olevan pienen Kissasaaren itäpuolella on pieni niemi, joka osoittautui olevan poikkeuksellisesti maaperältään hiekkainen ja suhteellisen vähäkivinen, sekä laeltaan tasainen (n. 105 m korkeudella). Niemen kärjen vähäkivinen tasanne on alaltaan n. 20 x 20 m. Tein alueelle kymmenkunta koekuoppaa joista löysin ainoastaan yhden pienen, mutta sievän kvartsi-iskoksen. Tämä ei riitä paikan toteamiseksi kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Paikan koordinaatit ovat: Pk 3333 10, x 6981 42, y 3576 08.


Hankkeen etusivulle
Mikroliitti Oy:n pääsivulle